lauantai, 13. syyskuu 2008

Pari sanaa ystävyydestä

Kun ystäväni nauraa, minuakin naurattaa.
Kun ystäväni itkee, vierähtää kyynel poskelleni.
Ystäväni tuska on minunkin tuskani.
Kun ystäväni on iloinen, iloitsen hänen kanssaan, hänen vuokseen.

Kiitos, ettet jätä minua yksin nyt.

 

perjantai, 12. syyskuu 2008

Päätöksiä

Näinkin monta vuotta tässä kummallisessa "parisuhteessa" eläneenä, olen vihdoin, kiitos erään ystäväni, joka potkaisi minulle sen viimeisen kannustuspotkun persiisin, päättänyt lopullisesti  lähteä tästä helvetintalosta. Olen ollut tarkoituksella hieman pidempään noin kuudensdan kilometrin päässä "kotoa", sillä se omena, joka omankin veneeni taisi upottaa, tuli yhteiseen veneeseemme tiistaina, kun herra töistä tultuaan löi, huusi, hakkasi ja heitteli seinille, niinkuin se olisi oikea tervetulotoivotus. Riehumista jatkui kunnesa sain herra isoherran vakuutettua, että aikomukseni on käydä kaupassa ostamassa hänelle pullaa. Tätä ennen kuningas ystävällisesti oli avaamatta minulle ovea kun käytin koiraa ulkona.

Olen miljoona kertaa aikaisemminkin "lähtenyt" ja "lähtenyt heti tilaisuuden tullen", mutta tunnen, että tämä on erilaista. Tiedän, että pääsen kaikkien koirieni kanssa turvaan. Olen jopa suunnitellut minne muutan ja mistä haen työtä, tämänhetkiseen työpaikkaan kun on tulevasta asuinpaikasta liian pitkä matka.

Onneksi minulla on ystäviä, jotka kestävät  minua tässä tilanteessa ja jaksavat sanoillaan potkia eteenpäin, sanovat että surut on surtava ja sillä hyvä. Aina ennen kun on mennyt päin mäntyä tai jopa metsähallituksen puolelle, olen ollut yksin kaiken sen myllerryksen keskellä, mitä päässäni riehuu.

Onhan tässä vielä jos jonkinlaista sumplittavaa, mutta luulen, että kyllä se siitä.

Täytyy sanoa, että jollain kierolla tavalla olen ylpeä itsestäni.